Ekat työpäivät
Torstaina Inka ja Eve alotti aamuvuoron kello 8. Tytöt menivät fysiaterapiaosastolle. Työkaverit oli mukavia ja ystävällisiä, mutta suurin osa ei oikein osannut englantia, joten google-kääntäjä ja elekieli olivat apuna. Jotkut asiakkaat osasivat enkkua ja auttoivat työntekijöitä ja meitä. Meidän lisäksi työpaikallamme oli myös opiskelija Portugalista. Hän osasi parhaiten englantia. Ruokatauolla kävimme läheisessä kahvilassa työvaatteet päällä. Söimme omia eväitä ja tilasimme kahvia.
Työntekijät ja asiakkaat halusivat, että opetamme heille suomea. Asiakkaat olivat kaikenikäisiä, mukavia ja ottivat meidät hyvin vastaan. Työpäivän aikana seurasimme hoitotoimenpiteitä ja pääsimme kokeilemaan ultralaitetta, jolla levitettiin viilentävää ainetta kipukohtaan. Laitteen tarkoitusta he eivät osanneet tarkkaan kertoa.
Nea ja Sara menivät iltavuoroon, jolloin oli kiireisempää. Molemmat meidän kanssa samassa työvuorossa olevaa hoitajaa osasivat ihan hyvin englantia. Muutama asiakas osasi englantia ja toimi meidän ja työntekijöiden välillä tulkkina. Päivän aikana saimme hoitaa asiakkaita ultralaitteella, lievittää kipua sähköimpulseja antavilla elektroneilla ja tehdä ruskealla kuumalla parafiiniaineella lihaksia lämmittävää ja rentouttavaa ainetta. Asiakkailla oli mm. Nilkannyrjähdyksiä ja murtumia.
Toisena päivänä Nea ja Sara aloitti aamuvuoron. Työpaikalla oli säätöä mille osastolle menemme, missä olisi tekemistä. Lopulta kuljimme sairaanhoitajan mukana. Saimme ottaa mm. EKG:tä ja mitata asiakkaiden pituuksia ja painoja. Heti 10 jälkeen asiakkaat loppuivat eikä loppuaikana ollut enää mitään tekemistä.
Inka ja Eve menivät iltavuoroon fysiaterapiaosastolle ja tekivät samoja asioita kuin edellisenä päivänä, asiakkaiden kivunlievitystä eritavoin.
Työpaikalla on aika tylsää. Aika menee hitaasti, koska ei ole paljoa tekemistä. Työtehtävät ovat kokoajan samoja, mutta ei osata aloittaa itse tekemään niitä, koska kaikilla asiakkailla on eri kipukohdat ja eri järjestyksessä hoitotoimenpiteet. Emme myöskään voi kysyä itse asiakkailta mitään, koska ei ole yhteistä kieltä.
Kuvia fysiaterapia osastolta:
Työntekijät ja asiakkaat halusivat, että opetamme heille suomea. Asiakkaat olivat kaikenikäisiä, mukavia ja ottivat meidät hyvin vastaan. Työpäivän aikana seurasimme hoitotoimenpiteitä ja pääsimme kokeilemaan ultralaitetta, jolla levitettiin viilentävää ainetta kipukohtaan. Laitteen tarkoitusta he eivät osanneet tarkkaan kertoa.
Nea ja Sara menivät iltavuoroon, jolloin oli kiireisempää. Molemmat meidän kanssa samassa työvuorossa olevaa hoitajaa osasivat ihan hyvin englantia. Muutama asiakas osasi englantia ja toimi meidän ja työntekijöiden välillä tulkkina. Päivän aikana saimme hoitaa asiakkaita ultralaitteella, lievittää kipua sähköimpulseja antavilla elektroneilla ja tehdä ruskealla kuumalla parafiiniaineella lihaksia lämmittävää ja rentouttavaa ainetta. Asiakkailla oli mm. Nilkannyrjähdyksiä ja murtumia.
Toisena päivänä Nea ja Sara aloitti aamuvuoron. Työpaikalla oli säätöä mille osastolle menemme, missä olisi tekemistä. Lopulta kuljimme sairaanhoitajan mukana. Saimme ottaa mm. EKG:tä ja mitata asiakkaiden pituuksia ja painoja. Heti 10 jälkeen asiakkaat loppuivat eikä loppuaikana ollut enää mitään tekemistä.
Inka ja Eve menivät iltavuoroon fysiaterapiaosastolle ja tekivät samoja asioita kuin edellisenä päivänä, asiakkaiden kivunlievitystä eritavoin.
Työpaikalla on aika tylsää. Aika menee hitaasti, koska ei ole paljoa tekemistä. Työtehtävät ovat kokoajan samoja, mutta ei osata aloittaa itse tekemään niitä, koska kaikilla asiakkailla on eri kipukohdat ja eri järjestyksessä hoitotoimenpiteet. Emme myöskään voi kysyä itse asiakkailta mitään, koska ei ole yhteistä kieltä.
Kuvia fysiaterapia osastolta:
Kommentit
Lähetä kommentti